Lutherin pimeä puoli

Monille luterilaisille on Luther-kultti puhdasoppinen ja erehtymätön, jota ei saisi edes arvostella. Martin Lutherin persoona on kuitenkin varsin ristiriitainen.
 
Hänen historiallinen vaikutuksensa on puhtaan uskon kannalta epäselvä. Hän luotti toisaalta Jumalan sanaan ja toimi rohkeasti vakaumuksensa puolesta. Toisaalta hän kuitenkin karkeasti rikkoi ne periaatteensa, joiden puolesta hän niin kiivaasti taisteli.
Martin Luther ei ollut sellainen jalo uskonsankari, jollaisena hän on Suomen kansalle esitelty. Tämän suuresti kunnioitetun miehen sädekehää varjostaa erittäin synkkä varjo.
 
  
Uskon puhdistaja Martin Luther.
 
On yllättävää, että Luther lopulta käänsi kelkkansa ja luopui pyhistä periaatteistaan ja muuttui vainoharhaiseksi vainolaiseksi. Lutherin myötävaikutuksella surmattiin suuret joukot kurjien olosuhteittensa takia kapinaan nousseita talonpoikia. "Uudestikastajat" saivat Lutherin toimesta saman julman kohtalon kuin paavinvallankin alaisuudessa. Myös juutalaiset saivat kokea hänen leppymättömän vihansa. Luther kehoitti saksalaisia ruhtinaita ylläpitämään uskonnollista järjestystä miekalla ja verellä. Ruhtinaat puolestaan eivät epäröineet toteuttaa tätä kehoitusta. Useimmat historian kirjoittajat ovat pitkään vaienneet näistä tapahtumista. Vaikeneminen ei ole kuitenkaan kyennyt pyyhkäisemään pois näitä historian häpeätahroja.
 
Kirjoittipa Lutherus useita kirjoitelmia, joissa hän hyökkäsi rajusti juutalaisia vastaan. Noita Lutherin antisemitistisiä kirjoituksia käytti hyväkseen Hitlerin ajan propagandakoneisto. Kristalliyön tapahtumat, jolloin juutalaisia synagoogeja poltettiin, järjestettiinkin juuri Lutherin syntymäpäivänä "suuren saksalaisen profeetan" kunniaksi. Kristalliyö on natsi-Saksassa vuoden 1938 marraskuun 9. ja 10. päivän välisenä yönä juutalaisiin kohdistunut väkivallan aalto.
 
Luther otti nokkiinsa kun juutalaiset eivät ottaneetkaan vastaan hänen hienoa uutta oppiaan ja alkoi vainota näitä. Vanhentunut uskonpuhdistaja tuomitsi kaikki, joita ei pystynyt käännyttämään. Tässä vaiheessa syntyi voimakkaasti juutalaisvastainen kirjoitus "Juutalaisista ja heidän valheistaan".
 
Joka koskee juutalaisiin, koskee Jumalan silmäterään ( Sakaria 2:8 ). Ei siis ihme, että Lutherille kävi niinkuin kävi. Viimeisen rajun juutalaisiin kohdistuneen hyökkäyksen jälkeen Luther heitti muutaman päivän päästä veivinsä niin kauas, ettei sitä itsekään enää löytänyt. Tämä tapahtui 18. helmikuuta 1546.
 
Brother Mateuksen kommentti aiheesta on varsin mielenkiintoinen.
 
Lutherin kadonnutta veiviä etsimässä.
Luther alkoi nimittäin pyörittää ihan oikeaa veiviä, kun sai katolisen koneiston ihan sekaisin ja anekauppa romahti. Tilalle tuli uskonvanhurskaus Kristuksen tähden ilman lain tekoja. Sen jälkeen Lutherin veivi meni jo vähän mutkalle ja homma ei enää pelannut niin kuin olisi suonut.
Lutherin viimeinen veivinheitto on kyllä ajoitukseltaan merkillinen. Ehkä Jumala ei enää sietänyt katsella moista omaisuuskansansa veivaamista ja heitti Martin kellokoneistoon oman veivinsä ja aika pysähtyi 18. helmikuuta 1546.
mietteissä Holy Weiwi
 
Kirkko Luther-vainaan varjossa.