Arskan ökytontti

 Arska kertoi maksaneensa elämänsä aikana kirkollisveroja omakotitalon hinnan edestä. Koska Arska ei käyttänyt, eikä tarvinnut kirkon palveluita ylipäänsäkään, voidaan ajatella, että hänen maksamansa kirkollisvero kohdistui näin ollen hautapaikkaan. Arska oli tavallaan asuntosäästäjä. Tosin hieman kolkossa mielessä.

Myöhemmin Arska luopui tästä kalliilla hankitusta maatilkusta, joka ei järin suuri toki ollut. Neliöhinta vain kohosi älyttömän suureksi. Koska Arska ei tehnyt kauppakirjoja eikä lainhuudatusta tontistaan, hän ei voinut myydä sitä eteenpäin. 
Nykyään Arska ei ole millänsäkään, vaikka menetti kirkkomaassa olevan ökytonttinsa. Eikä hän pidä sitä lainkaan minkään taivasosuuden menettämisenä.
Arska on nykyään toisella tavalla ajatteleva, eikä maksa enää sielunsa lunnaita valtiokirkolle.
 
Arskan taistojen taustoja
 
Ehkäpä moni muukin kuin tämä tarinamme Arska, on käynyt sisäisiä taistoja tämän mieltä hiertävän ja sielua ikuisesti kalvavan kysymyksen äärellä: riittääkö kirkon jäsenyys ja lapsena suoritettu pyhä seremonia, joka papin kätten kautta on meille ja meidän lapsillemme suotu, varmistamaan pääsyn ikuiseen elämään?
 
Arska sisimmässään alkoi epäillä moista aikoinaan. Olihan hän kokenut uskoontulemuksen metsässä kannon nokassa yksiksensä istuskellessaan. Hän on elävä esimerkki siitä, että papin suorittaman seremonian armollinen vaikutus ei ehkä sittenkään tee meitä taivaskelpoisiksi.
Kannattaa myös kiinnittää huomio siihen, että Arskan uskoontulemus tapahtui ilman välikäsiä, jotka vetävät välistä ja siis laskuttavat tästä oletetusta taivasosuudesta.
Arskahan joutui maksamaan tästä oletetusta taivasosuudesta pitkän pennin elämänsä aikana. Sanoipa hän siihen uponneen kokonaisen omakotitalon hinnan elkämänsä aikana, vaikka Raamattu jyrkästi tyrmää moisen ajatuksen, että rahalla voisi ostaa ikuisen elämän.
 
Apostoli Paavali nuhteli Simonia:
" Menkööt rahasi sinun kanssasi kadotukseen, koska luulet Jumalan lahjan olevan rahalla saatavissa." 
Apostolien teot 8:20